Olen ollut koirien ja muiden eläinten kanssa tekemisissa pienestä pitäen. Sukulaisillamme on ollut aina koiria ja meidän perheeseemme tuli ensimmäinen koira kun olin seitsämän vuotias, se oli ajokoira narttu Siru. Siru teki yhden pennut meillä ollessaan. Pentuja syntyi yhdeksän ja jätimme kotiin yhden uros pennun Jyryn. Ensimmäinen "sisäkoira" meille tuli syksyllä 1999, kun vanhempani kävivät hakemassa perheeseemme pitkäkarvaisen collien Ozaenas Aleenan tutummin Nella. Nella oli minun paras kaveri lapsena ja lohdutti minua, silloin kun pikkuveljeni kiusasivat minua. Minulla on kuvakin, kun lapsena mökötän kotimme takapihalla ja Nella vain istuu vieressäni. Kun Nella tuli perheeseemme niin äitini innostui näyttelyissä käynneistä ja kävimmekin Nella kanssa näyttelyissä, kylläkään menestystä ei tullut mutta kivaa se siltikin oli, kun pääsi näkemään muita collieita ja muunkin rotuisia koiria. Kun Nella oli reilun vuoden ikäinen perheeseemme tuli sijoitukseen walesinspringerspanieli FI CH Boniton Gaya "Kaija". Kaija oli noin vuoden ikäinen meille tullessaan ja Kaija oli iloinen höseltäjä, Kaijan kanssa kävimme myöskin näyttelyissä ja Kaija menestyikin ihan mukavasti näyttelyissä ja saikin Suomen muotovalion arvon reilun kahden vuoden ikäisenä. Kaija oli äitini kasvatustyön kanta narttu ja Kaijan sukujuurta on edelleen äitini kasvatustyössä mukana.
Nellan ja Kaijan myötä kiinnostukseni näihin rotuihin alkoi. Olen aina ollut sitä mieltä että jokaisessa perheessä on oltava paimensukuinen koira. Olenkin miettinyt että hankin vielä joskus paimensukuisen koiran nyt kun rakas Mysti on päässyt parempaan paikkaan ilman kipuja. Onko se collie sitä en tiedä, mutta kyllä meille vielä paimen sukuinen koira tulee. Myöskin walesi on ihana rotu. Walesit ovat sellaisia kierroksilla käyvä rotu, jolla on aina virtaa ja joka paikkaan pitää olla menossa.