Yhteystiedot

Henriikka Kerman-Heikkinen
Karhutie 5
88470 Kontiomäki

henriikka.kerman(at)hotmail.com
puhelin : +358 (0) 404103503

Viimeisimmät päivitykset

16.10.2021

Uusi nimi päivitetty, Muistoissa sivua päivitetty

16.12.2020

Päivitetty Koirat, Ukon sekä muistoissa -sivuja ja luotu Otsolle sivu

18.8.2018

Etusivua ja Pentuja-sivua päivitetty

25.7.2018

Pentuja - sivut päivitetty.

13.4.2018

Ukon ja Aavan sivuille lisätty terveystutkimus tulokset. Ukon näyttely arvostelut täytetty.

4.3.2018

Lisätty pentuesuunnitelma ja muokkailtu vähän kaikkia sivuja.

14.10.2017

Pentueet, Ukon ja Koirat -sivuja päivitetty

8.1.2017

Luotu Kreikan jumalat pentueen sivu Pentueet linkin alalinkiksi

18.12.2016

Päivitetty pentuja -sivua. Pennut ovat syntyneet
4.12.2016

Päivitetty pentuja- sivua

31.10.2016

Päivitetty Ukon-, pentuja ja etusivua

1.10.2016

Pentuja sivuja päivitetty

30.9.2016

Päivitetty pentuja sivua ja luotu muistoissa sivu

21.7.2016

Luotu astrologia pentueelle omat sivut. Päivitelty kasvattaja sivua

2.6.2016

Päivitetty Ukon sivuja

21.1.2016

Päivitelty vähän jokaista sivua.

Minä ja äitini fieldspanieli Prins Lieven For Fortune-Favoured "Lieven"

Hei!

Olen Henriikka Kerman-Heikkinen koiraharrastaja Kainuusta. Asun aviopuolisoni, kahden tyttäremme sekä koirieni kanssa Kontiomäessä. Päiväni kuluvat tyttäriemme ja koirien kanssa touhutessa sekä opiskellessa.
Olen ollut koirien ja muiden eläinten kanssa tekemisissa pienestä pitäen. Sukulaisillamme on ollut aina koiria ja meidän perheeseemme tuli ensimmäinen koira kun olin seitsämän vuotias, se oli ajokoira narttu Siru. Siru  teki yhden pennut meillä ollessaan. Pentuja syntyi yhdeksän ja jätimme kotiin yhden uros pennun Jyryn. Ensimmäinen "sisäkoira" meille tuli syksyllä 1999, kun vanhempani kävivät hakemassa perheeseemme pitkäkarvaisen collien Ozaenas Aleenan tutummin Nella. Nella oli minun paras kaveri lapsena ja lohdutti minua, silloin kun pikkuveljeni kiusasivat minua. Minulla on kuvakin, kun lapsena mökötän kotimme takapihalla ja Nella vain istuu vieressäni. Kun Nella tuli perheeseemme niin äitini innostui näyttelyissä käynneistä ja kävimmekin Nella kanssa näyttelyissä, kylläkään menestystä ei tullut mutta kivaa se siltikin oli, kun pääsi näkemään muita collieita ja muunkin rotuisia koiria. Kun Nella oli reilun vuoden ikäinen perheeseemme tuli sijoitukseen walesinspringerspanieli FI CH Boniton Gaya "Kaija". Kaija oli noin vuoden ikäinen meille tullessaan ja Kaija oli iloinen höseltäjä, Kaijan kanssa kävimme myöskin näyttelyissä ja Kaija menestyikin ihan mukavasti näyttelyissä ja saikin Suomen muotovalion arvon reilun kahden vuoden ikäisenä. Kaija oli äitini kasvatustyön kanta narttu ja Kaijan sukujuurta on edelleen äitini kasvatustyössä mukana.
 
Nellan ja Kaijan myötä kiinnostukseni näihin rotuihin alkoi. Olen aina ollut sitä mieltä että jokaisessa perheessä on oltava paimensukuinen koira. Olenkin miettinyt että hankin vielä joskus paimensukuisen koiran nyt kun rakas Mysti on päässyt parempaan paikkaan ilman kipuja. Onko se collie sitä en tiedä, mutta kyllä meille vielä paimen sukuinen koira tulee. Myöskin walesi on ihana rotu. Walesit ovat sellaisia kierroksilla käyvä rotu, jolla on aina virtaa ja joka paikkaan pitää olla menossa.

Lievenin kanssa Maailman Voittaja näyttelyssä. Kuva Maarit Suur-Näkki

Fieldspanieliin tutustuin ensimmäisen kerran kun olin pääsemässä ripiltä ja etsiskelimme äitini kanssa yhdessä minulle harrastuskoiraa. Itse katselin ensin cokkereita, koska se on ollut haaverotuni pienestä pitäen. Sitten äitini ehdotti minulle että miten olisi tälläinen fieldspanieli. Katselin rodunedustajien kuvia ja luin rodusta ja niin se vain sitten nappasi. 31.12.2005 haimme Rantsilasta Karjalaisen Tarjalta sijoitukseen ensimmäisen fieldimme FI CH, JV-06 Mandolic Kehäkukan "Nupun", joka oli fieldeissä äitini kantanarttu sekä Ukon emänemä. Nuppu oli yksi maailman ihanimmista koirista, heilutti häntäänsä kaikille vieraille ja rakasti rapsutuksia ylikaiken. Nuppu jäikin äidilleni kun muutin pois kotoa, koska kun Nuppu oli tottunut maalaiselämään, niin "kaupunkielämä" oli aika hankalaa. Ensimmäisen ihka oman fieldini sain maaliskuussa 2009, kun junalla lähdin hakemaan Keravalta Nikkasen Sarilta Mochaa, FI CH Goloworez Ylva-Li.  Mocha on luonteeltaan vilkas ja välillä hiukan jääräpäinenkin, mutta silti niin kultainen koira. Mocha on ensimmäisen pentueeni emä ja asustelee ystäväni Katjan luona Kontiomäessä, jossa saa telmuta vapaana niin paljon kuin sielu sietää. Mocha onkin kasvatustyöni kantanarttu ja todella hyvin on hoitanut pentujaan ja olen ollut todella tyytyväinen Mochan jälkikasvuun
Kasvattajana haluan tuodan maailmaan harrastajille terveitä koiria. Tärkeintä minulle jalostuskoirissani on se, että ne ovat perusterveitä. Lonkat on A-C ja jos jalostusnartullani on C-lonkat, niin käytän urosta jolla on A-lonkat ja mielellään uroksen takana on useammassa sukupolvessa terveet lonkat. Koirien silmien terveys on minulle myöskin todella tärkeää, joten käytän vain silmiltään terveitä yksilöitä jalostukseen. Lisäksi vaadin nykyään myös jalostus koiriltani sen, että koirilta on tutkittu sydän, vähintäänkin virallinen sydänkuuntelu tulee olla tehty molemmille pentueen vanhemmille. Myöskin yhtenä tärkeänä asiana pidän koiran luonnetta, en halua käyttää jalostukseen liian pelokkaita tai agressiivisia koiria.  Myöskin se että koira toimii metsällä on minulle tärkeää, kävin metsästyskortin ja olenkin omieni sekä vanhempieni koirien kanssa käynyt metsällä ja koirat ovat toimineet todella hyvin. Siis suomeksi käytän rodunomaisia koiria jalostukseen ja halua viedä rotua eteenpäin.Kun olen valitsemassa pentueelleni uroksen, haluan nähdä uroksen omin silmin ennen valintaa, jotta pääsen näkemään tarkemmin uroksen luonteen ja käyttäytymisen. Ensimmäisen pentueeni kohdalla en urosta nähnyt, mutta äitini oli nähnyt uroksen joten pystyin luottamaan hänen sanaansa.

Lievenin kanssa Maailman Voittaja näyttelyssä. Kuva Riina Korhonen